Onko neuvolapalveluiden taso asuinpaikasta kiinni?

Toinen lapseni syntyi kesällä 2020 koronan ensimmäisen ja toisen aallon välissä. Koronavirusepidemia toi omaa pikanttia sävyä raskausaikaan ja synnytykseen, mutta jälkikäteen ajateltuna melko vähän.

Molemmat normaalin raskauden seurantaan liittyvät ultrat olivat ennen lockdownia. Yliaikaiskontrolliin menin yksin, mutta kun jouduin jäämään (lue: sain jäädä – olin jo NIIIIIIIN done sen odotuksen kanssa) käynnistykseen samalta istumalta, mies sai tulla heti sairaalaan kanssani. Jäin yksin yöksi vauvan kanssa Naistenklinikalle ja meidät kotiutettiin sukkelasti seuraavana päivänä, mutta eipä siinä mitään, kun kaikki oli sujunut hyvin. Neuvolassa ennen ja jälkeen synnytyksen terveydenhoitaja oli yhtä käyntiä lukuun ottamatta sama, hän vaan siirtyi jossain vaiheessa käyttämään maskia. Jälkitarkastukseen pääsin sen kummemmin vaatimuksia esittämättä. Kaikki hyvin!

Samaan aikaan toisaalla, elikkäs Töölössä: Ystäväni Anna sai vauvan syksyllä. Hän tapasi raskausaikana nimettyä terveydenhoitajaa pyöreät 0 kertaa. Yhtä kertaa lukuun ottamatta vastassa oli aina uusi ihminen – siis täysin päinvastoin kuin itselläni. Lapsen synnyttyä sama on jatkunut. Ja vielä toisaalla, elikkäs Etelä-Helsingissä: Jälkitarkastukseen ei vieläkään pääse, ellei ole havaittavissa haasteita. Eli esimerkiksi ensisynnyttäjän pitää osata tunnistaa tyypilliset ja epätyypilliset olot, kertoa niistä terveydenhoitajalle ja sen jälkeen mahdollisesti sitten lääkärin tarkastettavaksi.

Neuvola on suomalaisten perhepalveluiden kruununjalokivi. Sitä on kiittäminen monesta Suomen saavutuksesta esimerkiksi lapsikuolleisuuden vähentämisen ja lapsiperheiden hyvinvoinnin paranemisen saralla. Vähimmillään kyse on varmasti siitä, että seurataan lapsen kasvua. Se toki onnistuu mittaa käyttämällä ja lapsen vaa’alle laskemalla keneltä tahansa. Mutta siinä missä meidän perheelle nimetty terveydenhoitaja on tavannut esikoista viimeiset neljä vuotta, seurannut toisen lapsemme raskautta ja vauva-aikaa ja siis tuntee perheemme tilanteen hyvin, Annan perheen kohdalla ei voida samanlaisesta tuesta puhua.

Ja siinä tuessa on koko järjestelmän pihvi, kai sitten kuitenkin.

Siinä, että huomataan raskaudenjälkeinen masennus. Että havaitaan perheen jaksamisessa olevat haasteet. Kuulostellaan vointia. Pidetään silmällä äidin palautumista synnytyksestä myös muutoin kuin että tuossa se näyttää seisovan ja istuvan. Luodaan suhde, jossa kynnys kertoa siitä, että nyt muuten tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälle, on mahdollisimman alhainen. Tämän ei pitäisi olla kiinni siitä, mille alueelle olet sattunut Helsingissä muuttamaan.

Koronaepidemia ei ole vielä ohi. Neuvola eivät toki ole ainoa kiireettömän tai ennaltaehkäisevän hoidon muoto, joka on joutunut sijaiskärsijäksi tässä tilanteessa. Heti kun se on mahdollista, neuvolapalvelut täytyy palauttaa entiselle tasolleen – ja tavalla, joka kestää arvioinnin sen osalta, ovatko ne yhdenvertaisesti saatavilla vaiko eivät.